Hyvä Apaja -valikoimasta löydät kaupan hyllystä suosituimpia suomalaisia kalalajeja.
Katso kaikki Hyvä Apaja -tuorekalat ››
Katso Hyvä Apaja -mädit (mm. muikunmäti) ››
Ankerias
Vaelluskala, jota on istutettu Suomen luonnonvesiin varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla. Ankeriaskannat ovat täysin istutusten varassa. Ankerias on vaaleaa, kiinteää ja vähäruotoista. Se on käyttökaloistamme rasvaisin (rasvaa jopa 35 %).
Hauki
Terävähampainen petokala, joka kuuluu maantieteellisesti laajimmalle levinneisiin kaloihin. Viihtyy suojaisilla rannoilla ja matalikoilla, meressä ja järvissä. Kutuaika keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, paras pyyntiaika lokakuusta toukokuulle. Haukea pyydetään verkoilla ja rysillä ja se on myös vapakalastajien yleisin kalasaalis. Hauki on vähärasvainen kala, muista kaloista selkeästi erottuvan ja miedon makuinen sekä melko ruotoinen.
Kampela
Litteä, toispuoleinen, vinosuinen ja silmät samalla puolella päätä – kampela on mukautunut elämään meren pohjalla. Suolaisemman veden piikkikampela on pyöreämpi. Kampela kutee touko-kesäkuussa, ja lisääntyy vain riittävän suolaisessa vedessä. Kampelaa pyydetään verkoilla, loppukesästä syksyyn. Ammattikalastuksessa kampelat ovat yleensä sivusaaliita. Parhaana pyyntikautena loppukesästä kampelan suoli on aina täynnä, joten kaupoissa myytävien kampeloiden on oltava avattuja ja perattuja.
Kilohaili
Kuuluu sillikaloihin ja muistuttaa ulkonäöltään silakkaa, josta sen erottaa karkeiden vatsasuomujen perusteella. Kilohailista valmistetaan mm. maustekalaa ja anjovissäilykkeitä.
Kuha
Ahvenen "isoserkku", haukea muistuttava petokala. Makean veden kala, viihtyy myös rannikoiden murtovesissä, suosii sameita ja lämpimiä vesiä. Kutuaika on kesällä, jolloin kuha elää parvissa. Kuhaa pyydetään verkoilla lähes ympärivuotisesti. Myös loukkuja eli avoperärysiä käytetään, ja kuha on suosittu uistinkala. Kuha on valkoista, kiinteää, keskirasvaista ja fileoituna lähes ruodotonta.
Lahna
Litteä ja korkea särkikala, viihtyy lämpimissä makeissa vesissä mutta selviää myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Tanakalla lahnalla on kovat ja suuret suomut sekä paksut ja vahvat kylkiruodot. Lahna kutee touko-kesäkuussa. Paras pyyntiaika on keväällä. Ammattikalastajat saavat lahnaa yleensä sivusaaliina muun saaliin ohessa.
Lahna on melko rasvainen ja maukas ruokakala. Särkikaloille tyypilliset ruodot, joita on varsinkin pyrstöpäässä, haittaavat vähemmän isoissa, yli kaksikiloisissa kaloissa. Lahnaa ei kuitenkaan kannata valmistusvaiheessa leikata pieniksi paloiksi, etteivät ruodot mene pätkiksi.
Made
Turskansukuinen, persoonallisen näköinen pitkä kala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä. Kylmien vesien kala on yleinen koko Suomessa ja sitä tapaa sisävesien lisäksi myös rannikon vähäsuolaisissa murtovesissä. Madetta pyydetään yleensä talviaikaan, joulukuulta maaliskuuhun. Kutuaika on helmi-maaliskuussa. Vähäruotoisen mateen liha on vaaleaa, kiinteää, vähärasvaista ja maistuu hiukkasen muskotilta.
Nahkiainen
Ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, sormenpaksuinen, tummanharmaa ja pitkulainen. Elää suurimman osan elämästään meressä, ruokailee takertumalla imusuullaan ja sarveishampaillaan muihin kaloihin ja kiviin. Nahkiainen vaeltaa syksyisin Itämerestä jokiin kutemaan ja tarttuu pyydyksiin.
Silakka
Tärkein saaliskalamme, vaeltaa parvissa rannikon ja ulapan välillä. Läheistä sukua sillille: ulkonäöltään ne muistuttavat toisiaan, mutta silakka on hidaskasvuisempi ja vähärasvaisempi kuin silli. Silakkaa pyydetään ympäri vuoden, pääasiassa troolilla. Suurin osa silakasta on kevätkutuista, mutta Itämeressä elää myös syyskutuisia silakoita. Silakka on monikäyttöinen kala, jonka rasvapitoisuus vaihtelee ravintotilanteesta ja vuodenajasta riippuen.
Särki & säyne
Särki ja säyne ovat sukulaisia. Särki suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Särki erottuu muista särkikaloista punaisilla silmillään, säyne keltaisilla. Särki viihtyy rehevissä lammissa, puroissa, järvissä ja meressä. Säyne elää kirkkaissa ja kylmissä sisä- ja murtovesissä. Ruotoisuus vähentää särjen käyttöä ruokakalana. Säyne muistuttaa ulkonäöltään lahnaa, minkä vuoksi sitä kutsutaan "Pohjoisen lahnaksi", ja se on Lapin tekojärvien ammattikalastajien yksi tärkeimmistä saaliskaloista. Särjen ja säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä, ja kalojen ominaismaku on voimakas ja liha on vaaleaa.
Lähde ja kuvat: www.prokala.fi
Tutustu myös: WWF:n Kalaoppaaseen