Suomen kalalajit

Hyvä Apaja -valikoimasta löydät kaupan hyllystä ahventa, kuhaa ja kirjolohta fileinä – kokonaisina kirjolohen lisäksi myös nieriää ja siikaa. 

Ahven

Kirjolohi

Kuva: Pro Kala ry

Lohi

Nieriä

Kuva: Pro Kala ry

Siika

Kuva: Pro Kala ry

Katso kaikki Hyvä Apaja -tuorekalat ››
Katso kaikki Hyvä Apaja -graavikalat ››
Katso Hyvä Apaja -mädit (mm. muikunmäti) ››

Muita Suomen kalalajeja

Ankerias | Vaelluskala, jota on istutettu Suomen luonnonvesiin varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla. Ankeriaskannat ovat täysin istutusten varassa. Ankerias on vaaleaa, kiinteää ja vähäruotoista. Se on käyttökaloistamme rasvaisin (rasvaa jopa 35 %).

Hauki | Terävähampainen petokala, joka kuuluu maantieteellisesti laajimmalle levinneisiin kaloihin. Viihtyy suojaisilla rannoilla ja matalikoilla, meressä ja järvissä. Kutuaika keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, paras pyyntiaika lokakuusta toukokuulle. Haukea pyydetään verkoilla ja rysillä ja se on myös vapakalastajien yleisin kalasaalis. Hauki on vähärasvainen kala, muista kaloista selkeästi erottuvan ja miedon makuinen sekä melko ruotoinen.

Kampela | Litteä, toispuoleinen, vinosuinen ja silmät samalla puolella päätä – kampela on mukautunut elämään meren pohjalla. Suolaisemman veden piikkikampela on pyöreämpi. Kampela kutee touko-kesäkuussa, ja lisääntyy vain riittävän suolaisessa vedessä. Kampelaa pyydetään verkoilla, loppukesästä syksyyn. Ammattikalastuksessa kampelat ovat yleensä sivusaaliita. Parhaana pyyntikautena loppukesästä kampelan suoli on aina täynnä, joten kaupoissa myytävien kampeloiden on oltava avattuja ja perattuja.

Kilohaili | Kuuluu sillikaloihin ja muistuttaa ulkonäöltään silakkaa, josta sen erottaa karkeiden vatsasuomujen perusteella. Kilohailista valmistetaan mm. maustekalaa ja anjovissäilykkeitä.

Kuha | Ahvenen "isoserkku", haukea muistuttava petokala. Makean veden kala, viihtyy myös rannikoiden murtovesissä, suosii sameita ja lämpimiä vesiä. Kutuaika on kesällä, jolloin kuha elää parvissa. Kuhaa pyydetään verkoilla lähes ympärivuotisesti. Myös loukkuja eli avoperärysiä käytetään, ja kuha on suosittu uistinkala. Kuha on valkoista, kiinteää, keskirasvaista ja fileoituna lähes ruodotonta.

Lahna | Litteä ja korkea särkikala, viihtyy lämpimissä makeissa vesissä mutta selviää myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Tanakalla lahnalla on kovat ja suuret suomut sekä paksut ja vahvat kylkiruodot. Lahna kutee touko-kesäkuussa. Paras pyyntiaika on keväällä. Ammattikalastajat saavat lahnaa yleensä sivusaaliina muun saaliin ohessa.
Lahna on melko rasvainen ja maukas ruokakala. Särkikaloille tyypilliset ruodot, joita on varsinkin pyrstöpäässä, haittaavat vähemmän isoissa, yli kaksikiloisissa kaloissa. Lahnaa ei kuitenkaan kannata valmistusvaiheessa leikata pieniksi paloiksi, etteivät ruodot mene pätkiksi. 

Made | Turskansukuinen, persoonallisen näköinen pitkä kala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä. Kylmien vesien kala on yleinen koko Suomessa ja sitä tapaa sisävesien lisäksi myös rannikon vähäsuolaisissa murtovesissä. Madetta pyydetään yleensä talviaikaan, joulukuulta maaliskuuhun. Kutuaika on helmi-maaliskuussa. Vähäruotoisen mateen liha on vaaleaa, kiinteää, vähärasvaista ja maistuu hiukkasen muskotilta.

Nahkiainen | Ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, sormenpaksuinen, tummanharmaa ja pitkulainen. Elää suurimman osan elämästään meressä, ruokailee takertumalla imusuullaan ja sarveishampaillaan muihin kaloihin ja kiviin. Nahkiainen vaeltaa syksyisin Itämerestä jokiin kutemaan ja tarttuu pyydyksiin.

Silakka | Tärkein saaliskalamme, vaeltaa parvissa rannikon ja ulapan välillä. Läheistä sukua sillille: ulkonäöltään ne muistuttavat toisiaan, mutta silakka on hidaskasvuisempi ja vähärasvaisempi kuin silli. Silakkaa pyydetään ympäri vuoden, pääasiassa troolilla. Suurin osa silakasta on kevätkutuista, mutta Itämeressä elää myös syyskutuisia silakoita. Silakka on monikäyttöinen kala, jonka rasvapitoisuus vaihtelee ravintotilanteesta ja vuodenajasta riippuen.

Särki & säyne ovat sukulaisia. Särki suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Särki erottuu muista särkikaloista punaisilla silmillään, säyne keltaisilla. Särki viihtyy rehevissä lammissa, puroissa, järvissä ja meressä. Säyne elää kirkkaissa ja kylmissä sisä- ja murtovesissä. Ruotoisuus vähentää särjen käyttöä ruokakalana. Säyne muistuttaa ulkonäöltään lahnaa, minkä vuoksi sitä kutsutaan "Pohjoisen lahnaksi", ja se on Lapin tekojärvien ammattikalastajien yksi tärkeimmistä saaliskaloista. Särjen ja säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä, ja kalojen ominaismaku on voimakas ja liha on vaaleaa.

Lähde ja kuvat: www.prokala.fi ››
Tutustu myös WWF:n Kalaoppaaseen ››

Lohen leikkausasteet

Lohi- ja kirjolohifileet luokitellaan viiteen erilaiseen leikkausasteeseen, jotka määritellään fileen viimeistelyn perusteella. A-filettä on käsitelty vähiten, mikä näkyy huokeampana hintana mutta vastaavasti suurempana työnä ja hävikkinä omassa keittiössäsi. E-filee on viimeistelty hyvin pitkälle, nahattomaksi asti. Siksi se on hintavin, mutta toisaalta myös fileistä helpoin.

A-leikkaus

A-leikkausasteessa kalasta on leikattu kidusluu ja selkä- ja kylkiruodot. Mukana ovat pystyruodot, evät, eväruodot ja vatsarasva.

B-leikkaus

A-leikkauksen lisäksi kalasta on poistettu osa selkä- ja vatsarasvasta, samoin kuin evät ja eväruodot.

C-leikkaus

B-leikkaukseen verrattuna selkä- ja vatsarasvat poistettu tarkemmin. Pystyruodot on poistettu koneellisesti, joten kala on täysin 98–100 %:sti ruodoton.

D-leikkaus

Edellisen lisäksi on poistettu selkä- ja vatsarasvat puhdistettu fileestä kokonaan. Myös fileen pyrstöpala on poistettu.

E-leikkaus

Tarkin leikkausaste, jonka käsittelyssä mukana kaikki edellä mainitut, ja lisäksi fileestä on poistettu nahka.

Kuva: Pro Kala ry

Lohen leikkausasteet


Lohen leikkausasteet -havainnekuva (Pro Kala ry)

Vähintään 2 x viikossa!

Kala on todellista terveysruokaa. Suositusten mukaan kalaa tulisi syödä vähintään 2–3 kertaa viikossa, kalalajeja vaihdellen.

Kala on siis melkoista superfoodia

Tämä on ollut tiedossa jo pitkään: monissa tutkimuksissa puhutaan samoista asioista – joissain hieman varovaisemmin, joissain hehkutellen. Kalan hyödyistä on tietoa ja tutkimuksia netissäkin paljon: säännöllinen kalansyönti mm. vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa diabeetikoiden sokerinsietokykyä, ennaltaehkäisee osteoporoosia eli luukatoa. Pehmeä rasva on hyväksi sydämelle, omega-3-rasvahapot tärkeitä aivoille ja keskushermostolle. Nivelet, iho, silmät... koko kroppasi voi hyvin kalaa syödessä.

Kalan rasvojen hyviä vaikutuksia tutkitaan paljon myös mm. oppimiseen ja älykkyyteen liittyen, ja kalalla arvellaan olevan mielialaa parantava vaikutus.

Ja meidän mielestämme tämä viimeinen on ehkä se yksi kaikkein tärkeimmistä: mielialan parantaminen. Voisiko kalansyönti (tai sen kokkaaminen) ihan tieteellisestikin todistetusti tehdä jonkun onnelliseksi?

Miksipä ei, kalahan nimittäin...

Löydä oma tapasi lisätä kalansyöntiä – siirry reseptihakuun ››

Tiesitkö?

D-vitamiini

Melkein kaikki kalat sisältävät hyvin imeytyvää D3-vitamiinia – kuha, siika ja silakka erityisen runsaasti. D-vitamiini vahvistaa luustoa – ja luun määrä ihmisellä kasvaa jopa 30-vuotiaaksi asti. Jos elimistöllä D-vitamiinin puutetta, kalsiumin ja fosfaatin imeytyminen suolesta heikentyy, eikä niitä ole tarjolla tarpeeksi luustolle.

Suomessa auringonvalo ei riitä muodostamaan tarpeeksi D:tä ihollasi, joten tarvitset sitä myös ruoasta. Sitä on kuitenkin vain harvoissa eläinkunnan tuotteissa merkittäviä määriä, oikeastaan vain kananmunissa ja kalassa. D:tä on myös metsäsienissä, ja sitä lisätään mm. margariineihin ja maitovalmisteisiin.

Rasvahapot

Useimpien kalalajien rasvapitoisuus vaihtelee 0,5–24 %.n välillä. Vähärasvaisia ovat mm. muassa ahven, kuha ja hauki. Runsaammin rasvaa on lohessa, kirjolohessa ja sillissä, jotka ovat kaloista parhaita omega-3-rasvahappojen lähteitä.

Kalan rasva on pehmeää, koska siinä on runsaasti pitkäketjuisia monityydyttymättömiä n-3-rasvahappoja, erityisesti eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA), ja vain vähän tyydyttyneitä rasvahappoja. N-3- (eli omega-3-) rasvahapot ovat erityisen tärkeitä mm. mm. aivojen ja sydämen, keskushermoston ja silmien terveydelle. Niillä on myös hyvä vaikutus ihoon ja niveliin.

Lähteet

"Syön mitä haluan"

Ruokaympyrä on hyvä opas terveellisen aterian koostamisessa. Vihanneksia, marjoja ja hedelmiä on joka aterialla, kuusi kourallista päivässä. Täysjyvävilja on paras kuidun lähde ja proteiinikin on elimistölle välttämätöntä. Kokkaamiseen ja salaatinkastikkeeksi kylmäpuristettua kasviöljyä; näin varmistat pehmeiden, sydänystävällisten rasvojen saannin.

Ja niin edelleen ja blaa blaa blaa. Montako kertaa olet lukenut saman ja montako kertaa olet pelästynyt, että kaikesta hyvästä pitää luopua tai mikään ei enää maistu miltään? Ja siksi jättänyt sen "nyt kyllä siirryn terveellisempään" -ajatuksen ja jatkanut "syön just sitä mitä haluan" -linjalla?

Mitä jos vaihtaisitkin ajattelutapaa – söisit edelleen mitä haluat, mutta päättäisit haluta syödä edes vähän terveellisemmin?

Ei se ole vaikeaa!

Jos terveellisyysmörkö pelottaa, on ensin toki hyvä tehdä itselleen selväksi pari asiaa:

Kalansyömisen lisääminen on yksi helpommista tavoista muuttaa ruokavaliota edes askeleen terveellisempää kohti. Saat monipuolisen valikoiman vitamiineja, pehmeää rasvaa, hyvälaatuista proteiinia ja ravintoaineita vähän niin kuin huomaamattasi. Lue lisää kalan terveysvaikutuksista ››

Kalaruokiin saa helposti vaihtelua

Olemme koonneet sivuillemme reseptejä, joiden avulla on helppo tehdä samasta pääraaka-aineesta hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja. Graavilohesta teet helposti lämpimän suolaisen piirakan tai makean, juustoisen mansikkasalaatin mutta se taipuu myös grillivartaisiin.

Perehdy kalalajeihin tarkemmin ››

P.S. Viisaammat ovat väittäneet, että terveellinen ruoka tuo myös hyvää mieltä.
Siis tekee onnelliseksi. Hmmm... uskallatko kokeilla?