Suomen kalalajit
Hyvä Apaja -valikoimasta löydät kaupan hyllystä ahventa, kuhaa ja kirjolohta fileinä – kokonaisina kirjolohen lisäksi myös nieriää ja siikaa.
Ahven
- Suomen yleisin kalalaji ja kansalliskala. Elää järvissä ja rannikoiden murtovesissä. Ahventa pyydystetään yleensä verkoilla, rysillä ja kutuaikana touko-kesäkuun alussa katiskoilla. Paras saalis saadaan kutuaikana tai loppukesästä/syksyllä, mutta ahven on myös pilkkimiesten kala.
- Ahven on kiinteää, vaaleaa ja vähärasvaista ja maukasta. Sitä pidetään usein hiukan piikkisenä kalana, mutta todellisuudessa isoja lihasruotoja on varsin vähän, ja ne on helppo poistaa jo raakana.
- Ahven sopii hyvin keittoihin ja liemiin. Suuremmat ahvenet ovat hyviä esim. fileinä pannulla tai uunissa paistettuina, savustettuna tai grillattuna.
Kirjolohi
- Tärkein viljelykalamme. Kirjolohi on Tyynenmeren lohi ja kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se ei pysty lisääntymään Suomen vesistöissä, vaan tarvitsee kalankasvattajan apua (kasvattaminen edellyttää vesioikeuden lupaa ja ympäristökeskuksen valvontaa). Poikaset syntyvät makeassa vedessä, mutta isommat kirjolohet kasvavat sekä makeassa että murtovedessä.
- Kirjolohet luokitellaan laadun perusteella kolmeen luokkaan, joista Superior- ja Standard-luokan kaloja on vähittäismyynnissä. Superior on täysin virheetön, vahvan punalihainen kala. Standard on vaaleampilihainen peruskala. Kolmas luokka on nk. prosessikala, jota käytetään elintarviketeollisuuden raaka-aineena.
- Kirjolohta on tuoreena tarjolla ympäri vuoden joko kokonaisena, fileenä tai useilla eri tavoilla jalostettuna. Kirjolohi on myynnissä aina veri pois laskettuna (=verestettynä) ja perattuna.
- Vähäruotoinen kirjolohi on erinomaista tuoresuolattuna, keitettynä, paistettuna, grillattuna ja lämmin- sekä kylmäsavustettuna. Se sopii myös kuorrutettavaksi ja patoihin sekä keittoihin.
Lohi
- Lohi on arvostettu kalojen kuningas. Luontaisena vesissä ui kaksikin eri rotua: merilohi ja järvilohi.
- Lohi on vaelluskala, joka kutee virtaavassa vedessä. Merilohen kutuaika on syksyllä. Poikaset elävät joessa 2–4 vuotta, minkä jälkeen alkaa kevättulvien vauhdittama vaellus mereen. Meressä elettyjen 2–4 vuoden jälkeen lohet palaavat kuduille syntymäjokeensa.
- Lohenkalastus on tarkoin säädeltyä sekä ajallisesti että määrällisesti. Lohta kalastetaan avomerellä ajoverkoilla ja -siimoilla, rannikoilla rysin. Lohisesongit ajoittuvat kesä- ja heinäkuuhun sekä syys- ja lokakuuhun.
- Lohi on rasvaista ja erittäin maukasta. Luonnonlohen erottaa kasvatetusta lihan värin perusteella: luonnonlohen liha on vain hiukan punertavaa, kun taas kasvatettu lohi on voimakkaan punalihainen.
- Lohen läheisiä sukulaisia taimenia on kolmea eri rotua. Itämeressä elää meritaimen, järvissä järvitaimen ja puroissa purotaimen eli tammukka. Meritaimen muistuttaa ulkonäöltään lohta. Lohen ja taimenen erottaa siitä, että taimen on kauttaaltaan pilkullinen, kun taas lohen pilkut sijaitsevat kylkiviivan yläpuolella. Lohella on pyrstössään lovi, mutta taimenen pyrstö on suora. Taimenen paras pyyntiaika on keväästä syksyyn. Lohta ja taimenta voi ostaa kokonaisena, fileenä ja medaljonkeina sekä yleensä myös valmiiksi graavattuna.
Nieriä
- Nieriä on tumma, vaaleapilkkuinen lohikala. Kutuaikana loppusyksyllä koiraan vatsa ja kyljet muuttuvat kirkkaanpunaisiksi. Nieriä viihtyy kylmissä, puhtaissa vesissä ja sen kasvu vaihtelee elinolosuhteiden mukaan.
- Lapin tunturivesissä elävää pikkunieriää kutsutaan rauduksi. Suomeen on istutettu myös Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa puronieriää ja harmaanieriää.
- Nieriä valmistetaan ruoaksi kuten muutkin lohikalat.
Siika
- Lohensukuisia siikoja on useita eri tyyppejä. Kaikille on yhteistä hopeanhohtoinen suomupeite, harmaat evät ja pieni pää. Pohjoisen tekojärvissä esiintyy peled-siika, jonka mäti on erityisen arvostettua. Siika viihtyy vain ehdottoman kirkkaissa, puhtaissa, kylmissä ja syvissä vesissä, niin järvissä kuin meressäkin. Kutuaika on syys-marraskuussa. Pyynti tapahtuu verkoilla ja rysillä.
- Paras pyyntiaika on toukokuusta loppusyksyyn, lukuun ottamatta pelediä, jonka pyynti on ympärivuotista. Nykyään siikaa saa myös kasvatettuna ympäri vuoden.
- Lohikalojen tapaan siika on rasvainen ja erittäin maukas kala. Siika on suosituinta savustettuna ja tuoresuolattuna ns. graavisiikana, ja se sopii erinomaisesti keittoihin ja uunikalaksi. Siikafileet ovat herkullisia myös paistettuna, pariloituna ja grillattuna.
Katso kaikki Hyvä Apaja -tuorekalat ››
Katso kaikki Hyvä Apaja -graavikalat ››
Katso Hyvä Apaja -mädit (mm. muikunmäti) ››
Muita Suomen kalalajeja
Ankerias | Vaelluskala, jota on istutettu Suomen luonnonvesiin varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla. Ankeriaskannat ovat täysin istutusten varassa. Ankerias on vaaleaa, kiinteää ja vähäruotoista. Se on käyttökaloistamme rasvaisin (rasvaa jopa 35 %).
Hauki | Terävähampainen petokala, joka kuuluu maantieteellisesti laajimmalle levinneisiin kaloihin. Viihtyy suojaisilla rannoilla ja matalikoilla, meressä ja järvissä. Kutuaika keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, paras pyyntiaika lokakuusta toukokuulle. Haukea pyydetään verkoilla ja rysillä ja se on myös vapakalastajien yleisin kalasaalis. Hauki on vähärasvainen kala, muista kaloista selkeästi erottuvan ja miedon makuinen sekä melko ruotoinen.
Kampela | Litteä, toispuoleinen, vinosuinen ja silmät samalla puolella päätä – kampela on mukautunut elämään meren pohjalla. Suolaisemman veden piikkikampela on pyöreämpi. Kampela kutee touko-kesäkuussa, ja lisääntyy vain riittävän suolaisessa vedessä. Kampelaa pyydetään verkoilla, loppukesästä syksyyn. Ammattikalastuksessa kampelat ovat yleensä sivusaaliita. Parhaana pyyntikautena loppukesästä kampelan suoli on aina täynnä, joten kaupoissa myytävien kampeloiden on oltava avattuja ja perattuja.
Kilohaili | Kuuluu sillikaloihin ja muistuttaa ulkonäöltään silakkaa, josta sen erottaa karkeiden vatsasuomujen perusteella. Kilohailista valmistetaan mm. maustekalaa ja anjovissäilykkeitä.
Kuha | Ahvenen "isoserkku", haukea muistuttava petokala. Makean veden kala, viihtyy myös rannikoiden murtovesissä, suosii sameita ja lämpimiä vesiä. Kutuaika on kesällä, jolloin kuha elää parvissa. Kuhaa pyydetään verkoilla lähes ympärivuotisesti. Myös loukkuja eli avoperärysiä käytetään, ja kuha on suosittu uistinkala. Kuha on valkoista, kiinteää, keskirasvaista ja fileoituna lähes ruodotonta.
Lahna | Litteä ja korkea särkikala, viihtyy lämpimissä makeissa vesissä mutta selviää myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Tanakalla lahnalla on kovat ja suuret suomut sekä paksut ja vahvat kylkiruodot. Lahna kutee touko-kesäkuussa. Paras pyyntiaika on keväällä. Ammattikalastajat saavat lahnaa yleensä sivusaaliina muun saaliin ohessa.
Lahna on melko rasvainen ja maukas ruokakala. Särkikaloille tyypilliset ruodot, joita on varsinkin pyrstöpäässä, haittaavat vähemmän isoissa, yli kaksikiloisissa kaloissa. Lahnaa ei kuitenkaan kannata valmistusvaiheessa leikata pieniksi paloiksi, etteivät ruodot mene pätkiksi.
Made | Turskansukuinen, persoonallisen näköinen pitkä kala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä. Kylmien vesien kala on yleinen koko Suomessa ja sitä tapaa sisävesien lisäksi myös rannikon vähäsuolaisissa murtovesissä. Madetta pyydetään yleensä talviaikaan, joulukuulta maaliskuuhun. Kutuaika on helmi-maaliskuussa. Vähäruotoisen mateen liha on vaaleaa, kiinteää, vähärasvaista ja maistuu hiukkasen muskotilta.
Nahkiainen | Ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, sormenpaksuinen, tummanharmaa ja pitkulainen. Elää suurimman osan elämästään meressä, ruokailee takertumalla imusuullaan ja sarveishampaillaan muihin kaloihin ja kiviin. Nahkiainen vaeltaa syksyisin Itämerestä jokiin kutemaan ja tarttuu pyydyksiin.
Silakka | Tärkein saaliskalamme, vaeltaa parvissa rannikon ja ulapan välillä. Läheistä sukua sillille: ulkonäöltään ne muistuttavat toisiaan, mutta silakka on hidaskasvuisempi ja vähärasvaisempi kuin silli. Silakkaa pyydetään ympäri vuoden, pääasiassa troolilla. Suurin osa silakasta on kevätkutuista, mutta Itämeressä elää myös syyskutuisia silakoita. Silakka on monikäyttöinen kala, jonka rasvapitoisuus vaihtelee ravintotilanteesta ja vuodenajasta riippuen.
Särki & säyne ovat sukulaisia. Särki suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Särki erottuu muista särkikaloista punaisilla silmillään, säyne keltaisilla. Särki viihtyy rehevissä lammissa, puroissa, järvissä ja meressä. Säyne elää kirkkaissa ja kylmissä sisä- ja murtovesissä. Ruotoisuus vähentää särjen käyttöä ruokakalana. Säyne muistuttaa ulkonäöltään lahnaa, minkä vuoksi sitä kutsutaan "Pohjoisen lahnaksi", ja se on Lapin tekojärvien ammattikalastajien yksi tärkeimmistä saaliskaloista. Särjen ja säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä, ja kalojen ominaismaku on voimakas ja liha on vaaleaa.
Lähde ja kuvat: www.prokala.fi ››
Tutustu myös WWF:n Kalaoppaaseen ››
